15.-20.3.2013 Syksyinen Ihmemaa

Yövyin Christchurchissa yhden yön ja aamulla jatkoin matkaani kohti Mt. Cookia, joka on Uuden Seelannin korkein vuori. Vuosittain Mt. Cookilla kuolee ihmisiä eli mistään pienestä nyppylästä ei ole kyse; korkeutta löytyy yli 3000 metriä. Tein tunnin iltakävelyn ja nukuin Nuorisohostellissa. Sunnuntaiaamuna vierailin Lake Tekapon maalaismarkkinoilla, jonka jälkeen liftasin Wanakan Base Backpackersiin ja kanadalaistytön kanssa kävin katsomassa Les Miserablesin. Pyörähdin tanssilattialla Pyhän Patrikin päivän kunniaksi, joka oli irkkujen ”itsenäisyyspäivä.” Wanakasta jatkoin matkaani Te Anauun, jossa pesin likapyykkikoneellisen, tein ruokakauppakäynnin ja illalla kävin katsomassa kannibaalikiiltomatoja. Veneilimme paikkaan, jossa kiiltomadot asuvat luolastoissa; pimeässä onkalossa lautan avulla ihailimme hiljaisuudessa kiiltomatoja kuin salaperäisiä tähtiä taivaalla.

Tiistaina osallistuin koko päivän kestävään kajakkiretkeen, joka sijoittui Te Anausta kahden tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Milford Soundiin, joka on henkeä salpaava vuonosto. Kajakoimme kovassa tuulessa lounastamaan aurinkoiselle rannalle ja retken lopuksi pulahdimme raikkaaseen meriveteen. Seuraavana aamuna liftasin sukkakauppiaan kyydissä muutaman mutkan kautta Christchurchiin, jossa yövyin ensimmäisenä Uuden Seelannin iltana Aucklandissa tapaamani kiinalaistytön luona.

21.-31.3.2013

Seuraavana aamuna paikallisbussi vei minut kauemmaksi Christchurchin keskustasta ja yhden kyydin avulla pääsin Nelsoniin, jossa yövyin tutuksi tulleessa backpackerissa. Nelsonista Collingwoodin liftasin espanjalaismiehen kyydissä ja hänen kanssa kiersimme Cape Farewellin turistikohteet ja yöksi rakkaaseen Uuden Seelannin kotiini. Viikonlopun ja alkuviikon vietimme intensiivisissä tunnelmissa Puu näyttelyn osuutta valmistellessa. Alkuviikosta aloitimme myös syntymäpäivälampun tekemisen ja torstaina Puu näyttelyn avajaisissa saimme ranskalaispariskunnan luoksemme woofing-tehtäviä toimittamaan.

1.-14.4.2013

 

Maanantaina pakkasimme pääsiäisviikonlopun ajan kestäneen Puu näyttelyn osuutemme, päivät touhusimme sekä puutarhan että syntymäpäivälampun parissa ja illat olin ranskalaistytön ukulelensoiton opettaja. Lauantaina juhlimme ystäväni syntymäpäivää lasten ja lastenlasten ympäröimänä. Seuraavana maanantaina hyvästelimme ranskalaispariskunnan, jotka tekivät wooferin töitä 1,5 viikon ajan Golden Bayn perheeni luona. Tiistaina kävelin ystävieni kanssa Heaphy vaelluksesta neljän tunnin osuuden ja yövyimme ”vaelluksenvartijan” mökissä. Keskiviikkona kävelimme takaisin sivistyksen pariin ja loppuviikon työskentelimme työpajalla ja kotinurkissa. Nautin joka hetkestä puutyöpajalla ja odotan jo innolla seuraavia projektejani Suomen kamaralla.

15.-21.4.2013

Viimeisen Golden Bay iltani vietimme kynttiläillallisen ja The Rose elokuvan tunnelmissa. Keskiviikkona autoilimme Blenheimiin, josta viime vuoden lokakuun lopussa ystäväni minut poimi ja päivä kuluikin muutosten merkeissä. Torstaina ystäväni kyydittivät minut lautalle Pictoniin, josta lauttailin kyynelehtien pohjoissaaren Wellingtoniin. Lauttamatkan jälkeen hyppäsin ensimmäistä kertaa Uudessa Seelannissa junan kyytiin ja yövyin tammikuussa Collingwoodissa tapaamieni ihmisten luona. Seuraavana aamuna kahdella kyydillä liftasin länsirannikolla sijaitsevaan New Plymouthin kaupunkiin ja ensimmäisen yön vietin Egmont Eco Lodgessa ja toisen yön ystäväni siskon luona. Sunnuntaina yhden kyydin avulla pääsin länsirannikolta itärannikolla sijaitsevaan Taurangan kaupunkiin.

22.-29.4.2013 Lähtevien lentokoneiden kenttä

Maanantaina liftasin Taurangasta Thamesiin ja vierailin Coromandelissa pienimuotoisen omaisuuteni noutamassa. Seuraavan päivän vietin Thamesissa kirjaa lukien ja yökyläillen ystävieni luona. Keskiviikkona liftasin Thamesista Aucklandiin ja vietin viimeiset viisi päivää Uuden Seelannin suurimmassa kaupungissa. Yövyin Base Backpackersissa, jossa nukuin myös ensimmäiset yöni kahdeksan kuukautta sitten. Torstaiaamuna osallistuin Uuden Seelannin ja Australian Anzac-päivään, joka on suomennettuna kaatuneitten muistopäivä. Tilaisuudessa pidettiin puheita, laskettiin kukkaseppeleitä ja laulettiin kansallislauluja, koskettava tapahtuma. Perjantaina kävin Aucklandin eläintarhassa karvaisia ja karvattomia eläimiä katsomassa. Viikonlopun seikkailin Aucklandin kaupungissa, kun alkuviikon aikana lensin Hong Kongin kautta takaisin kotoSuomeen. Kohta halataan, kun tavataan!

16.-24.2.2013 Unohtumattomia Uuden Seelannin seikkailuja

Gromwellista jatkoin matkaani länsirannikolla sijaitsevaan Franz Josefin turistikylään, joka on tunnettu Franz Josefin jäätiköstä eli henkeä salpaavasta kristallivuoresta. Seuraavana aamuna Franz Josefissa odotin tien vieressä pisimmän aikani huimat kaksi tuntia ja pääsin yhdellä kyydillä Nelsoniin eli lähes seitsemän tunnin ajomatkan. Kuskin kanssa teimme vaihtokaupan; hän sai halppistelttani (jota en halunnut Australiaan raahata) ja minä lounaan. Maanantaina liftasin kahden kyydin avulla Nelsonista Christchurchiin ja tiistaina pääsin Golden Bayn ex-pomon kyydissä takaisin Christchurchista Nelsoniin.

Loppuviikon etenin lyhyemmin etapein Nelsonista Blenheimiin yökyläilemään ystävien luokse. Torstaina liftasin Blenheimistä Kaikouraan, jossa lounastin rannan tuntumassa kuskin kanssa ja loistavan ajoituksen ansiosta samana päivänä pääsin uimaan delfiinien ympäröimänä.

Kaikourasta jatkoin matkaani eteläsaaren keskelle ja kolmannen kuskin kanssa leireilin sanoinkuvaamattoman kauniin järven rannalle. Telttailimme yön yli ja aamulla meloimme kumiveneellä järven rantoja pitkin. Samana päivänä kävimme katsomassa pannukakkukiviä, josta oheinen valokuva todistusaineistona. Pannukakkukiviltä liftasin Arthur’s Pass nimiseen kylään, jossa yökyläilin Uudessa Seelannissa ensimmäisenä iltana tapaamani kiinalaistytön luona.

Sunnuntaina vanha pariskunta poimi minut tien vierestä lähellä Christchurchia ja kyyditti lähimpään kyläkauppaan, jossa sattumalta tapasin uutena vuotena Collingwoodissa tutustumani perheen. Vietin iltapäivän heidän kotonaan ja kävimme uimassa upeassa lammessa. Lähes kuusi kuukautta Uudessa Seelannissa reissanneena huomaan kuinka pienestä maasta onkaan kyse. Tuttuja tapaa, jos ja kun on tarkoitus tapahtua. Viimeisen illan ennen Australian matkaa vietin joulun aikaan tapaamani naisen luona hänen kauniissa omakotitalossaan.

25.2.-14.3.2013 Australiaan, jos persaus kestää

Maanantaiaamuna lensin eteläsaaren Christchurchista pohjoissaaren Aucklandiin, josta Australian itärannikolla sijaitsevaan Brisbanen kaupunkiin. Lentokentällä äidin serkku olikin jo vastassa ja parin tunnin ajan odottelimme äidin, pikkusiskon ja tädin lentokoneen saapumista. Jälleen näkeminen oli iloinen muutamat onnenkyyneleet vierittäen. Ensimmäiset päivät kuluivat rennoissa tunnelmissa kotiväen toipuessa matkasta ja totutellessa Australian ilmastoon, joka oli huomattavasti hiostavampi kuin mihin olin Uudessa Seelannissa tottunut. Loppuviikko kului shoppailun merkeissä lähellä sijaitsevat kauppakeskukset kiertäen. Äiti ja pikkusisko lensivät Australiaan lähes tyhjin matkalaukuin ja tehtävänä oli täyttää heidän matkalaukunsa mahdollisimman tehokkaasti.

Tosiaan ensimmäinen Australian viikko oli aikaan, paikkaan ja ihmisiin tutustumista ja seuraavat viikot jatkoimme samaan mallin ostosten merkeissä, kun keskiviikkona autoilimme reppureissaajien suosimaan Byron Bayhin ja perjantaina Surfers Paradiseen. Ostoskeskuksissa ja kauppakaduilla käveleminen oli kivaa vaihtelua Uuden Seelannin maalaismaisemiin, mutta henkilökohtaisena ja puolueettomana mielipiteenä rakastan Kiwilandian ihmisiä ja luontoa.

Lauantaina osallistuimme maalaismarkkinoille ja saimme muutaman tunnin maastoautoajelun sekä rannalla että viidakossa. Viimeinen Australian viikko alkoi pikkusiskon korvapuusteilla, ette uskokaan kuinka kivaa oli syödä perinteistä pullaa, kun täällä maailman toisella puolella suomalaista pullakulttuuria ei tunneta (leivokset ovat pääasiassa ”sokeripommeja”). Tiistaina ajelimme äidin serkun lapsia ja lapsenlapsia tapaamaan, samalla lauttailimme myös Brisbaneen kaupunkiin, jossa kävelimme ja söimme jäätelöä.

Keskiviikkona vietin pikkusiskoni kanssa teemapuistopäivän Dreamworldissa ja Whitewaterworldissa, jossa muun muassa syötimme kenguruita ja laskimme vesiliukumäkiä. Viimeisen päivämme Australiassa vietimme veneillen ja paluumatkalla veneen pohja jämähti hiekkaan. Useamman tunnin kuluttua nousuvesi vapautti meidät ”merihädästä.” Perjantaina lensin takaisin Uuden Seelannin eteläsaarelle kuusi viimeistä viikkoa viettämään ennen Suomen maalle kotoutumista.

 

4.-10.2.2013 Jäähyväiset kultarannikolle

Alkuviikko kului viimeisten työpäivien parissa todella tutuksi tulleen uima-altaan äärellä. Tiistaina kävimme Takakan elokuvateatterissa katsomassa Life of Pi (3D), joka on ehdottomasti henkeäsalpaavin elokuva, jonka olen koskaan kokenut (suosittelen). Keskiviikkona soittelin ukulelea uima-altaalla vihoviimeisen työpäiväni kunniaksi ja torstaiaamuna vierailin Collingwoodin koululla elämäni rennoimmasta kesätyöstä kiittäen ja kiitosta saaden. Iltapäivästä osallistuimme vielä woofing-pomoni ja hänen sisarensa kanssa Farewell Spit Eco Toursille, josta valokuvat ohessa.

 

Perjantaina pyörähdin ”haisevien hippien” valtaamassa Takakan kaupungissa kirjasto- ja pankkiasioista selvittelemässä ja etuhiukset leikkauttamassa. Olen 100% varma, että ennemmin tai myöhemmin palaan Golden Bayn maisemiin. Pieni suuri unelmani olisi asua Uuden Seelannin ”kultarannikolla”, joka toivottavasti toteutunee tulevaisuudessa. Lauantaiaamuna aikaisin suuntasin ensimmäisen Golden Bayn woofing-pomon kyydissä Christchurchiin ja viikonlopun vietin pienimuotoisia woofing-tehtäviä toimittaen.

11.-15.2.2013 Päämäärätön määränpää

Maanantaina Christchurch Dunedin (yli 360 km), tiistaina Dunedin Queenstown (yli 280 km), keskiviikkona Queenstown Bluff (yli 350 km). Alkuviikon superpalloilin päämäärättömästi paikasta toiseen. Queenstown on Uuden Seelannin turistirysä ja Bluff on eteläsaaren eteläisin kylä, joista kyseiset valokuvat.

 

Torstaiaamuna sain kyydin Bluffista Invercargilliin, jonka turistikeskuksessa tuskailin tunnin ajan ja tuurilla takaisin tien päälle pääsin edellisenä päivänä liftaamani kyydin myötä. Torstain viimeisen kyydin kautta vietän kaksi yötä eteläsaaren keskellä sijaitsevassa Gromwellin pikkukaupungissa vaatteet pesien ja ”akut” seuraavaa seikkailu varten ladaten. Viiden päivän aikana liftasin yhteensä 15 auton kyytiin. Lauantaina jatkan peukalomatkaa eteläsaaren länsirannikolle ja 1,5 viikon aikana yritän eksyä takaisin Christchurhiin, josta lennän Kengun ja Roon maahan äidin ja siskon kanssa ”talvilomailemaan.”

24.-28.12.2012 Joulusta

Joulun ajan toimin kauniin hiekkarannan välittömässä läheisyydessä sijaitsevan talon koiravahtina ja aamukävelyiden aikana keräsin takin taskut täyteen simpukoita tuliaisiksi. Jouluaattona kävelimme kolmen tunnin ajan viiden naisen voimin Mt Bernietin kahdelle huipulle, josta valokuvasin Golden Bayn kauniita maisemia. Valokuvassa etualalla Collingwoodin kylä, jossa olen viihtynyt jo yli kolmen kuukauden ajan.

Uuden Seelannin joulupäiväaamuna eli Suomen jouluaattoiltana onnistunut skype-soitto kotiväelle lämmitti ennen kaikkea mieltä joulupäivän ollessa kuuma trooppisen myrskyn puskettua hiostavan ilman eteläsaaren ylle. Joulupäivän vietin Uuden Seelannin perheeni kanssa ja joululahjaksi heiltä sain suklaata, (opossumin karva) sukat ja ukulelen, jota olen soittanut päivittäin ja kehittynyt ”ukulistina” itsenikin yllättäen.

29.-31.12.2012 Uuteen Vuoteen

Lauantaina ensimmäinen Golden Bayn woofing-pomoni (suomennettuna perhe, jonka kanssa vietin Joulupäivän) järjesti jälkiruokasynttärit eli kakkua, kakkua, kakkua oli tiedossa pöydän täydeltä. Uudenvuodenaattoa edeltävänä päivänä sain uima-altaalla työskennellessäni päivälliskutsun Collingwoodissa joululomaa viettävän perheen luokse ja vuoden 2012 viimeisenä iltana osallistuin leikkimieliseen lauttakilpailuun omalla minilautallani, joka valokuvassa oikealla ja kisan ”kauneuskilpailun” voittanut lautta keskellä. Korttipelien ja kahden elokuvan jälkeen suuntasin takaisin woofing-paikkaani vuoden ensimmäisenä maana vaihtaneena.

1.-31.1.2013 Tammikuun tunnelmia

Uudenvuodenpäivä oli toinen vapaapäiväni uima-altaalta Joulupäivän lisäksi, muuten olenkin työskennellyt altaalla joka päivä yhtä sadepäivää lukuun ottamatta. Aamupäivät puuhaan puutarhan parissa, yhden aikaan suuntaan altaan äärelle ja viiden aikaan takaisin woofing-paikkaan. Illat kuluivat pääasiassa päivällistä valmistellessa ja ukuleleharjoituksissa. Perjantaisin pienen naisporukan voimin kokoonnuimme musisoimaan, josta on tullut viikon ehdoton kohokohta.

Aika on kulunut jälleen käsittämättömän nopeasti; viisi kuukautta takana ja kolme edessä Uuden Seelannin seikkailuani, kun huhtikuun lopussa kotiudun Suomen maalle. Tuntuu, että täällä elämä on rauhallisempaa, hetkestä nauttimista, aina on aikaa vaihtaa kuulumiset ja keskustella maailman menosta. Toisaalta en edes omista kalenteria, aikatauluja tai matkasuunnitelmia eli elän päivä kerrallaan.

1.-3.2.2013

Woofing-”ympyräni” sulkeutui, kun palasin talon koiravahdiksi ensimmäiseen woofing-paikkaani, jossa vietän viimeisen Golden Bayn viikkoni. Lauantaina kävimme kuuntelemassa country-yhtyettä paikallisessa Mussel Innissa ja sunnuntaina osallistuin Collingwoodin Summer Food tapahtumaan, jossa 25 dollarin hintaan sai syödä mahan täydeltä kalaa, lihaa ja kasviksia.

 

 

Tosiaan viikon verran vietän vielä Collingwoodin kylässä kesätyöt uima-altaalla viimeistellen ja mahdollisimman moneen toimintaan osallistuen. Lauantaina jatkan matkaani Uuden Seelannin eteläsaarella, nenä näyttää Christchurchiin ja reissusuunnitelmat avoinna kuten aina.

A projectfactory

Kuluneiden kolmen Golden Bay kuukauden aikana olen toteuttanut kolme projektia, joista ensimmäinen oli oman joulupuun koristeleminen pystyyn kuolleesta lime-puusta. Tosin latvakoriste jäi puuttumaan, koska vastaan ei kävellyt mitään joulutähdeksi täydellisesti sopivaa.

Toinen projektini oli joululahja ensimmäiseen Golden Bayn woofing-paikkaani, josta on tullut kolmas perheeni; Suomessa ensimmäinen etelässä, toinen pohjoisessa ja kolmas Uudessa Seelannissa. Joululahjaksi tein heille lautapelin, joka sisälsi kaksi peliä; liskomuistipelin ja valokuvassa Afrikan tähteä muistuttavan kangaslautapelin.














Tammikuun ajan toteutin valokuvaprojektin,
jossa aamuisin otin valokuvan puu-tarhasta, sänkyni vieressä sijaitsevalta ikkunalaudalta ja seurasin kuukauden ajan aamuisen maiseman muuttumista. Ohessa projektini sekä ensimmäinen että viimeinen valokuva.

26.-30.11.2012 Ankanpoikasten aupair

Viikon aloitin perinteisesti puutarhassa rikkaruohoja kitkemällä ja Takakassa pienimuotoisia jouluostoksia Suomeen postittamalla. En edes halua ajatella kuinka paljon olen käyttänyt dollareita kuluneen kolmen kuukauden aikana postimerkkeihin ja -paketteihin; samassa hintaluokassa painitaan kotimaisen Itellan kanssa.

Huoltoaseman pihasta pelastamamme ankanpoikanen sai keskiviikkona seurakseen lähellä sijaitsevasta luonnonpuistosta löytyneen poikasen. Nimetkin rimmasivat hyvin yhteen Duckie ja Cockie. Ankanpoikasten aupairina harjoittelin uima-altaan valvojana toimimista, kun kylvetin poikasia päivittäin. Loppuviikko kuluikin pääasiassa poikasten ja puutarhan parissa.

1.-2.12.2012

Woofing-paikan pomon kanssa pyörähdimme lauantaimarkkinoilla ja ostimme taimia puutarhaan istutettavaksi. Ostin myös elämäni ensimmäiset Crocksit ja lounastimme lähellä sijaitsevalla rannalla, jossa todennäköisesti Uuden Seelannin upein yleinen käymälä, valokuva todistusaineistona.

Sunnuntai-iltana kävimme Golden Bayn toisen woofing-paikkani expomon kanssa elokuvissa katsomassa The Intouchable, joka on ranskalainen elokuva halvaantuneesta miehestä ja hänen avustajastaan, suosittelen. Takakan kaupungissa sijaitseva elokuvateatteri osoittautui tunnelmalliseksi vanhan kunnon hyvän ajan elokuvateatteriksi.

3.-9.12.2012

Viikko kului jälleen puutarhan parissa, porkkanoita, sipuleita ja salaatteja istuttaen, tätä menoa musta on tulossa vannoutunut viherpeukalo, kun mielessäni suunnittelen jo unelmapuutarhaani. Loppuviikon sadesää pidätteli sisätiloissa ja keskiviikkona katsoimme woofing-pomon kanssa The Help-elokuvan. Itsenäisyyspäivänä podin kovaa koti-ikävää ja puugurun kanssa lähetimme postikortit ikävää helpottaakseen. Torstai-iltana osallistuin vielä paikalliseen ukulele-ryhmään. Nimittäin pieni haaveeni oli oppia soittamaan ukulelea ja nyt tuo toive toteutuu.

Lauantaiaamuni alkoi elämäni ensimmäisellä maanjäristyksellä, joka poikkeuksellisesti tuntui koko maassa eli sekä pohjois- että eteläsaarella. Järistys ei ollut suuri, mutta sängyssä maatessa tuon pienen liikkeen tunsi ja huomasi seinissä. Lauantaina vierailimme jälleen Takakan kaupungissa ja lauantaimarkkinoilla, tulostin nuotteja ukulelella soitettavaksi ja tein ruokaostokset.

10.-16.12.2012

Maanantaiaamupäivän aikana sain opastuksen uima-altaan testaamisen ihmeelliseen maailmaan ja kierroksen koulun tiloissa. Viimeistelin kompostin muutamalla kerroksella meriruohoa ja lampaan kakkaa sekä harjasin lukin verkot seinistä vieraita varten. Tiistaina ja keskiviikkona tyhjensin kokoon kuivuneen kompostin ja tutustuin woofing-paikan pomon ystäviin.

Ensimmäiset työpäiväni uima-altaalla kuluivat todella nopeasti uusiin ihmisiin ja kesätyöpaikan käytäntöihin tutustuessa. Altaan kloori- ja ph-taso testataan kolmesti päivän aikana, mä teen keskipäivän ja iltapäivän testit ja huolehdin uima-altaan ja pukuhuoneiden viihtyvyydestä. Sunnuntaina vietimme woofing-paikan pomon syntymäpäiviä yllätysbrunssin merkeissä, hyvän ruoan ja seuran muodossa.

17.-23.12.2012

Toinen kesätyöviikkoni käynnistyi rauhallisissa merkeissä epävakaisen sään vuoksi, mutta puutarhassa sain paljon aikaan. Tiistaina kävimme elokuvissa katsomassa Hobbit ja torstaina Beasts of the Souther Wild. En ole lukenut tai katsonut Taru Sormusten Herroja, mutta mielestäni 2,45 tunnin elokuva on liian pitkä kerralla katsottavaksi (väliajat myös elokuviin) enkä täysin vakuuttunut kaikkien taistelukohtauksien tarpeellisuudesta. Beasts of Souther Wild oli enemmän elokuvamakuuni, tarina pikkutytöstä ja hänen isästään ”Kylpyammeessa” eli kyläyhteisössä, joka jää veden alle tehtaan takia.

Joulun ajan toimin lähellä sijaitsevan talon koiravahtina. Tänään teimme aamukävelyn auringonnousun aikaan. Tuntuu todella epätodelliselta viettää joulua keskellä kesää ja erityisesti näin unohtumattoman uskomattomissa maisemissa. Rakkauden täytteistä joulua kaikille karvakorville ja -kuonoille koto Suomeen täältä uima-altaan ääreltä.