16.9.2012 Pitkien valkoisten pilvien maa

Sää paranikin jo sunnuntaipäivän aikana ja illasta lähdimme kävelemään woofing paikan väen kanssa Coromandelin sataman lähellä sijaitsevaan metsään, jossa valokuvasin edellä olevan valokuvan. Uuden Seelannin maorinimi tarkoittaa pitkien valkoisten pilvien maata. Täällä pilvet ovat joka paikassa sanoinkuvaamattoman kauniita kuin taivaanrannanmaalarin siveltimestä eli nimi sopii maalle paremmin kuin hyvin. Kotijoukoille ja kaikille muillekin tiedoksi, että se Vanha Seelanti sijaitsee sitten Hollannissa. Hollantilaiset olivat ensimmäiset eurooppalaiset, jotka rantautuivat Uuteen Seelantiin ja näin ollen nimesivät maan Uudeksi Seelanniksi.

17.-21.9.2012 Leikkipaikkana lintujen noutopöytä

Viikon ajan olen puuhannut nykyisen ja tulevan puutarhan parissa, istuttanut paljon perunoita, kitkenyt mittaamattoman määrän rikkaruohoja, kerännyt kasoittain oksia ja toimittanut muutamia muita asioita.

Valokuvassa näkymä nykyisestä puutarhasta, jonka oikeassa reunassa pari istuttamaani perunapenkkiä ja vasemmassa reunassa tilan omistajan keramiikkastudio.

Toisessa valokuvassa kuvamateriaalia studion sisältä, jossa kuluneen viikon aikana syntyi maailmaan 113 uutta ja ihmeellistä kulhoa, mieletön määrä?!

Tiistai-iltana osallistuin woofing paikan pomon kanssa Coromandelin paikalliseen Viini ja Virkkuuiltaan. Täällä kuvaavampi nimi voisi olla Sitruunakakkua ja Silmukoita. Illan aikana sain lähes valmiiksi edellisellä viikolla aloittamani isoäidin neliö pipon ja valokuvassa lopputulos, joka luultavasti on liian lämmin Uuden Seelannin kesässä käytettäväksi, mutta käytän sitä näin kevät aikaan aamuin illoin, jotka ovat vielä kovin viileitä.

Viikko on kulunut käsittämättömän nopeasti. Työt ovat olleet tosi fyysisiä ja erilaisten käytäntöjen ja tapojen opetteleminen toisinaan turhauttanut, mutta ensi viikko on jo huomattavasti helpompi. Olen nauttinut jokaisesta hetkestä, koska elämä täällä on paljon pelkistetympää pienien arjen ihmeiden arvostamista.

Lopuksi vielä valokuva Röllin töllistäni, jossa pääasiassa nukun seuraavat kolme viikkoa erittäin askeettisissa olosuhteissa. Yhtään yötä en ole palellut, kiitos Suomesta viisi vuotta sitten ostamani talvimakuupussin. Viikonloppua vietän mukavissa merkeissä kulhomestarin, Taurangan tutun, koiran, kissan, kukon, kanojen ja vuohen kanssa.

Tiedoksi vielä matkablogini lukijoille ”maagisen” 500 katselukerran rikkoutuneen tänä päivänä. Todennäköisesti kotijoukot ovat joka toisen katselukerran taustalla, mutta siitä huolimatta hämmentävän hienoa.