5.9.2012 Maasta maahan ja maan tavalla

Aamulla aikaisin hyppäsin Cape Runner bussin kyytiin, joka kuljetti ympäri Uuden Seelannin pohjoisia maisemia määränpäänä Cape Reiga, jossa sijaitsee myös maorejen (suomalaisittain maurien) pyhin paikka Spirits Bay. Matkalla kävimme upealla valkoisella hiekkarannalla, jonka hiekka oli kuin perunajauhoa ja lounastimme kauniilla rannalla.

Valokuvassa oleva majakka on pohjoisin paikka, johon turistit pääsevät (Los Angelesiin 10 479 km ja Lontooseen 18 029 km). Toisessa valokuvassa se Maurien kaikkein pyhin. Bussi ajoi hiekkarantaa noin 80 km matkan, jossa autoileville turisteille on loistava mahdollisuus juuttua hienoon hiekkaan. Seitsemän tunnin ajan kiersimme uskomattomia rantoja ja mielettömiä maisemia. Täydellinen päivä.

6.-7.9.2012 Latvasta laho matopää

Pyykinpesun ja hyvin nukutun yön jälkeen oli aika palata takaisin tien päälle ja peukalon pariin. Pääsin upean maori-naisen kyytiin, joka esitteli minut koko suvulle ja tarjosi yllin kyllin syötävää ja juotavaa. Olin hetken myös heidän yksi-vuotiaan tyttärensä lapsenvahtina ja kuulin maorikulttuurista ja heidän taustoistaan. Henkeäsalpaavan maaseudun läpi liftasin Kohukohu nimiseen kylään. Kohu tarkoittaa sumua ja kun sama sana toistetaan kahteen kertaan se tarkoittaa todella sumuista.

 

Kohukohussa The Tree House hostellissa, joka on kuin viidakkotalo keskellä puita ja kaunista puutarhaa. Tein noin kilometrin mittaisen kävelyreitin kahteen kertaan, koska kasvillisuus metsässä on niin monimuotoista, että joka kerta huomaa jotain uutta ja ihmeellistä. Aamulla pääsin saksalaisnaisen kyydissä lautalla lahden yli ja kävimme katsomassa Tane Mahuta eli Uuden Seelannin suurinta edelleen elävä kauripuuta. Strategiset mitat ovat kokonaiskorkeus 51,5 m, rungon korkeus 17,7 m ja ympärysmitta 13,8 metriä.

Liftasin vielä lähimpään kaupunkiin Dargavilleen, jossa vietin yöni The Greenhouse hostellissa, joka on vanha viehättävä koulu. Ostin paikallisesta tavaratalosta teltan ja suurimman näkemäni lankarullan. Söin illallista kolmen kivan saksalaistytön kanssa paikallisen poikabändin harjoitellessa

8.-9.9.2012

Seuraavana aamuna pääsin hostellin omistajan kyydillä Whangareihin aiemmin mainitsemaani seitsemänkymppistä herrasmiestä tapaamaan. Vietimme mukavan päivän kävelyn (lokkien snagari valokuvassa) ja elokuvien merkeissä. Kiitokseksi ja muistoksi tuunasin miehen vanhasta tyynystä lähes uuden virkkaamani isoäidin neliön avulla.

Aamulla sain kyydin siskolta ja sen veljeltä Aucklandiin asti, matkalla ajattelin omia sisaruksiani. Kävelin Mt Edenin huipulle, joka on vanha tulivuori (kuten valokuvasta näette) ja näin kaupungin koko komeudessaan. Illaksi pääsin yöksi viikko sitten Whangareihin kyydin saaneilta pariskunnalta ja illallisen jälkeen luin iltasadun heidän lapsilleen englanniksi ja suomeksi. Tällä hetkellä istun iltaa aikuisten kanssa ja huomenna jatkan matkaani toivottavasti mahdollisimman kauas kaupungista.