Maailman toisella puolen

25.-26.8.2012 Läksiäiset & Särkänniemi

Innolla ja mielenkiinnolla odottamani Läksiäiset tulivat yhtä nopeasti kuin menivät. Valmistelut veivät aamupäivän ja vieraiden saavuttua aika lensi siivillä hyvä ruoan, juoman, saunomisen ja seurustelun merkeissä. Mustaviinimarjojen poiminta oli illan ensimmäinen ja viimeinen virallinen ohjelmanumero ja valokuvan marjanpoimijat voivat tunnistaa itsensä takaraivoistaan.

 

Seuraavana aamuna suuntasimme Särkänniemen maisemiin etelästä tulleen pohjoisen vahvistuksen kanssa ja hauskaa oli; viiden tunnin aikana kävimme 20 laitteessa/ esityksessä. Päivä oli pilvinen eli täydellinen huvipuistossa kiertämiseen, koska laitteisiin ei tarvinnut jonottaa. Illaksi kotiin uusi miniläppäri kainalossa vielä viimeiset matkavalmistelut tekemään ennen aamun aikaista herätystä.

27.-29.8.2012 Matkalla ja vähän perilläkin

Matka oli pitkä, mutta mukava Glee-jaksojen ja Toy Story 3:n ansiosta. Mieleenpainuvimmaksi matkakokemukseksi jäi Notting Hill Carnival Lontoossa, johon lähdin extemporee kuultuani tapahtumasta lentokoneessa kanssamatkustajalta, joka toimi kyseisessä katutapahtumassa erinomaisena oppaana.

38 tunnin matkustamisen jälkeen molemmat valtameret lentokoneessa ylittäneenä olin vihdoin viimein perillä Uudessa Seelannissa pää pyörällä ja nilkat todella turvoksissa. Koko päivän Aucklandin keskustassa käytännön järjestelyjä kävelleenä illaksi piti vielä päästä sohvasurffaajien tapaamiseen, jossa tapasin reppureissaajia ympäri maailmaa.

30.-31.8.2012 Kulttuuria kulttuuria.. 

Kahden päivän aikana vierailin kahdessa valtavassa museossa; Auckland Art Gallery ja Auckland Museum, jotka olivat kokonaisvaltaisia kulttuurikokemuksia. Näköjään Uudessa Seelannissa erityisesti isoissa museoissa panostetaan todella paljon museoiden toiminnallisuuteen. Molemmissa museoissa oli erilliset Oppimiskeskukset, joihin voi osallistua yksin tai ryhmässä. Täällä museot tuntuivat teemapuistoilta perinteisen museo-ajatteluun peilaten.

1.-4.9.2012 Matkalla

Kolme päivää ovat kuluneet tien päällä. Lauantaina lähdin Aucklandista pohjoiseen palauttamaan saksalaistytön hostelliin unohtamaa päiväkirjaa. Auckland on täynnä moottoriteitä ja lapset moottoriteillä ei saa liftata, niinpä otin bussin Albanyyn. Albanysta pääsin suloisen pariskunnan ja heidän kaksi-vuotiaan poikansa kanssa Warkworthin, josta toisen pariskunnan mukana Whangareihin. Kadulta kävelemästä minut kotiinsa vei 70-vuotias herrasmies, joka ajelutti ympäri lähialuetta näyttäen Whangarein putoukset ja upeat surffausrannat.

Sunnuntaina teimme vielä aamukävelyn keskustassa ja viiden kyydin avulla pääsin Kaeo-nimiseen paikkaan, josta minut haki edellä mainitsemani päiväkirjan unohtanut saksalaistyttö ja hänen pomonsa. Iltapäivästä kiipesimme Sunseekers-hostellin takana sijaitsevalle kalliolle ihailemaan maisemia tuulisessa säässä. Illalla vietimme brittiläistytön läksiäisiä, hän oli reissannut ympäri Uutta-Seelantia yhdeksän kuukauden ajan ja oli hänen aikansa palata takaisin kotiin.

Maanantai aamuna veimme hostellin pomon kanssa brittitytön bussiin ja jatkoin matkaani pohjoiseen liftaten. Kahden kyydin jälkeen minut mukanaan vei 50-vuotias elämäntapareissaaja, joka oli tehnyt elämänsä aikana useita maailman ympäri matkoja. Hän näytti minulle mielettömiä hiekkarantoja ja kiitokseksi tarjosin yhdet maan parhaat fish and chipsit. Pääsin yöksi miehen ystävien taloon ja seuraavana aamuna sain kyydin Kaitaiahin.

Kaitaian kulttuurikeskuksesta kävelin reppureissaajien suosimaan hostelliin, jossa sain vihdoin viimein kirjoitettua Aucklandista ostamani postikortit. Vietänkin seuraavat pari päivää näissä maisemissa, koska huomenna pääsen melkein koko päivän kestävälle bussireissulle Uuden Seelannin pohjoisimpaan paikkaan Cape Reigaan, jossa kaksi merta kohtaavat. Mielettömiä valokuvia siis luvassa, jos sää sallii.