22. joulukuuta 2012

26.-30.11.2012 Ankanpoikasten aupair
Viikon aloitin perinteisesti puutarhassa rikkaruohoja kitkemällä ja Takakassa pienimuotoisia jouluostoksia Suomeen postittamalla. En edes halua ajatella kuinka paljon olen käyttänyt dollareita kuluneen kolmen kuukauden aikana postimerkkeihin ja -paketteihin; samassa hintaluokassa painitaan kotimaisen Itellan kanssa.
Huoltoaseman pihasta pelastamamme ankanpoikanen sai keskiviikkona seurakseen lähellä sijaitsevasta luonnonpuistosta löytyneen poikasen. Nimetkin rimmasivat hyvin yhteen Duckie ja Cockie. Ankanpoikasten aupairina harjoittelin uima-altaan valvojana toimimista, kun kylvetin poikasia päivittäin. Loppuviikko kuluikin pääasiassa poikasten ja puutarhan parissa.

1.-2.12.2012
Woofing-paikan pomon kanssa pyörähdimme lauantaimarkkinoilla ja ostimme taimia puutarhaan istutettavaksi. Ostin myös elämäni ensimmäiset Crocksit ja lounastimme lähellä sijaitsevalla rannalla, jossa todennäköisesti Uuden Seelannin upein yleinen käymälä, valokuva todistusaineistona.
Sunnuntai-iltana kävimme Golden Bayn toisen woofing-paikkani expomon kanssa elokuvissa katsomassa The Intouchable, joka on ranskalainen elokuva halvaantuneesta miehestä ja hänen avustajastaan, suosittelen. Takakan kaupungissa sijaitseva elokuvateatteri osoittautui tunnelmalliseksi vanhan kunnon hyvän ajan elokuvateatteriksi.
3.-9.12.2012
Viikko kului jälleen puutarhan parissa, porkkanoita, sipuleita ja salaatteja istuttaen, tätä menoa musta on tulossa vannoutunut viherpeukalo, kun mielessäni suunnittelen jo unelmapuutarhaani. Loppuviikon sadesää pidätteli sisätiloissa ja keskiviikkona katsoimme woofing-pomon kanssa The Help-elokuvan. Itsenäisyyspäivänä podin kovaa koti-ikävää ja puugurun kanssa lähetimme postikortit ikävää helpottaakseen. Torstai-iltana osallistuin vielä paikalliseen ukulele-ryhmään. Nimittäin pieni haaveeni oli oppia soittamaan ukulelea ja nyt tuo toive toteutuu.
Lauantaiaamuni alkoi elämäni ensimmäisellä maanjäristyksellä, joka poikkeuksellisesti tuntui koko maassa eli sekä pohjois- että eteläsaarella. Järistys ei ollut suuri, mutta sängyssä maatessa tuon pienen liikkeen tunsi ja huomasi seinissä. Lauantaina vierailimme jälleen Takakan kaupungissa ja lauantaimarkkinoilla, tulostin nuotteja ukulelella soitettavaksi ja tein ruokaostokset.

10.-16.12.2012
Maanantaiaamupäivän aikana sain opastuksen uima-altaan testaamisen ihmeelliseen maailmaan ja kierroksen koulun tiloissa. Viimeistelin kompostin muutamalla kerroksella meriruohoa ja lampaan kakkaa sekä harjasin lukin verkot seinistä vieraita varten. Tiistaina ja keskiviikkona tyhjensin kokoon kuivuneen kompostin ja tutustuin woofing-paikan pomon ystäviin.
Ensimmäiset työpäiväni uima-altaalla kuluivat todella nopeasti uusiin ihmisiin ja kesätyöpaikan käytäntöihin tutustuessa. Altaan kloori- ja ph-taso testataan kolmesti päivän aikana, mä teen keskipäivän ja iltapäivän testit ja huolehdin uima-altaan ja pukuhuoneiden viihtyvyydestä. Sunnuntaina vietimme woofing-paikan pomon syntymäpäiviä yllätysbrunssin merkeissä, hyvän ruoan ja seuran muodossa.
17.-23.12.2012
Toinen kesätyöviikkoni käynnistyi rauhallisissa merkeissä epävakaisen sään vuoksi, mutta puutarhassa sain paljon aikaan. Tiistaina kävimme elokuvissa katsomassa Hobbit ja torstaina Beasts of the Souther Wild. En ole lukenut tai katsonut Taru Sormusten Herroja, mutta mielestäni 2,45 tunnin elokuva on liian pitkä kerralla katsottavaksi (väliajat myös elokuviin) enkä täysin vakuuttunut kaikkien taistelukohtauksien tarpeellisuudesta. Beasts of Souther Wild oli enemmän elokuvamakuuni, tarina pikkutytöstä ja hänen isästään ”Kylpyammeessa” eli kyläyhteisössä, joka jää veden alle tehtaan takia.
Joulun ajan toimin lähellä sijaitsevan talon koiravahtina. Tänään teimme aamukävelyn auringonnousun aikaan. Tuntuu todella epätodelliselta viettää joulua keskellä kesää ja erityisesti näin unohtumattoman uskomattomissa maisemissa. Rakkauden täytteistä joulua kaikille karvakorville ja -kuonoille koto Suomeen täältä uima-altaan ääreltä.




3 kommenttia:

  1. Hobittihan on tavallaan prologi sormusseikkailuille. Hyvä ku Sormukset on kirjotettu kolmena isona kirjana ja niistä on tehty kolme pitkää elokuvaa, mutta Hobitti on vaan yks kirja ja siitä ollaan tekemässä kolme rahastusspektaakkelia...

    VastaaPoista
  2. Aliisa,
    ankanpoikaset voisi auttaa rikkaruohojen kitkemisessä kun hoidat puutarhaa siellä kaukana. Suomessa olisi mahdotonta kun lumikerros on korkea.
    t, Esko

    VastaaPoista
  3. Aikamoinen kontrasti kun katson ikkunasta ulos ja sitten sinun postaamiasi valokuvia. Vau. Katsoin myös Hobitin. Upeita maisemia sai ihailla sieltäkin. Olen samaa mieltä Mikon kanssa, rahastusmeininkiä on tehdä yhdestä kirjasta kolme täyspitkää elokuvaa. Aika paljon joutuvat keksimään lisää materiaalia :) Sinulla on siellä monta rautaa tulessa niin kuin Suomessakin aina oli :) Jatka samaan malliin!
    PS. Oliko edellisessä päivityksessä olleet komeat naudat ylämään karjaa?

    VastaaPoista